Glenwood Welsh Ponies

Hyvään 14 vuoden ikään kääntynyt Fiina oli elämänsä kunnossa, vaikka kaikista aktiivisimmat kilpailuvuodet olivat ohitse. Disa keskittyi tamman kanssa pelkästään erilaisiin cup-kilpailuihin ja suurempiin tapahtumiin ja loppuaika oli pyhitetty kotona harjoitteluun sekä rentoon maastoiluun. Siinä ohessa Fiina oli tuurannut pariin otteeseen ratsastuskoulun puolella, mutta varsinaista opetusratsua tammasta ei toistaiseksi ollut tulossa. Ratsastustunneilla opettanut Millie ehdotti, että näinkin kiltti ja kiva tammahan olisi aivan ässä tuntihevonen, mutta Disa halusi pitää itsellään tavoitteellisemman suunnitelman piirissä kaikkien pakon sanelemina omaan käyttöön jääneiden reikäpäiden lisäksi myös yhden oikeasti kivan ja mutkattoman hevosen.

Fiinaa ei olisi haitannut kohdata erilaisia uusia ratsastajia ja ihmisiä ratsastuskoulun puolella, sillä se oli aina vilpittömän uteliain mielin ottamassa vastaan kaikki rapsuttelijat ja ihailijat. Millien oli nyt kuitenkin tyydyttävä vain satunnaisesti lainaamaan tammaa itselleen tai oppilailleen. Tyttärensä Danan kanssa Fiina sai paistatella omistajansa silmäteränä niin kauan, kun poppoolle suotaisiin terveitä elinvuosia opetella aina vaan parempaan yhteistyöhön kouluratsastuksessa ja sen vastapainoksi viilettää rantaviivaa pitkin ja vaellella maastopolkuilla.

Hienoin Fiina oli kasvanut reippaaksi ja ryhdikkääksi kolmevuotiaaksi, joka totutteli keväällä satulaan ja ratsastajan painoon selässään. Ensin vähän kuikuiltiin ja ihmeteltiin uusia asioita, mutta muuten ei ollut mitään hankaluuksia. Jacob oli lunastanut lupauksensa, jotka hän teki ennen Fiinan syntymistä, että hän ajo-opetti tamman ja kärryttelikin sillä jonkun verran kaksivuotiskaudella. Jacon tykkäsi tamman yritteliäästä luonteesta, mutta ymmärsi suosiolla siirtyä sivuun suurempien valjakkoajotoiveiden kanssa. Fiina oli Disan suosikkeja ja tammasta oli tulossa koulu- ja yleisratsu.

Ennen kesälaitumille laskua Disa keskusteli luottoeläinlääkärin kanssa varsaprojektista. Hän ei nähnyt ongelmaa Fiinan astuttamisessa tänä kautena, joten Disa alkoi tehdä hissuksiin orivalintaa. Asia oli jo unohtuakin, ennen kuin Disa päätyi viemään tamman kiireen vilkkaa reissulle Paraatiponeihin. Fiinan sulhanen, Sirydd Dai, oli jo iäkkäämpi oriherra, mutta komea kuin mikä ja vanhat tulokset kouluradoilta puhuivat puolestaan.

Nelivuotiaaksi kääntynyt Fiina varsoi pitkän odotuksen päätteeksi nätin ruunikon tammavarsan, jonka ulkonäkö oli isän puolen peruja. Toivon mukaan emältä tulisi puolestaan kultainen luonne. Emätammana Fiina oli kiltti, ehkä vähän liiankin lälly, mutta onneksi varsansa Danakaan ei ollut mikään tuhmeliini. Ensikertalaiseksi Fiina toimi alusta alkaen luonnostaan todella lempeästi mutta määrätietoisesti, ottaen Danan heti huomaansa. Fiinassa on selkeästi synnynnäisen emätamman vikaa, mikä on oikein hieno asia. Jäämme odottelemaan Fiinan ja Danan kasvua, sekä pohtimaan tuleeko Fiinalle tulevaisuudessa lisää hoivattavia.

Nuori tamma Ffraid Elan eli Elli kaipasi kipeästi taukoa ratsastuspuuhista. Sen kanssa oli jo saavutettu mitä pitikin: perusasiat alkoivat olla mallillaan ja kisoissa oli käyty. Yleensä hyvät tammat oli varsoitettu tässä kohtaa, mutta Ellille ei oltu ehditty edes katsella sopivia sulhasia. Disa ajatteli, että samapa tuo, jos kimurantti liinaharjainen raudikko viettäisi tuumaustaukonsa laitumella ruohonleikkurina. Hän oli jo tyytynyt tähän ajatukseen, kunnes törmäsi ilmoitukseen, jossa tarjottiin jalostukseen Rhediad Hael Meirion -oria. Niin nopeaa matchia ei tullut edes tallipoika Alfien deittisovelluksessa. Elli saatiin kuin saatiinkin kantavaksi.

Tulevan varsan isän orilinjalla sellaiset tummat hurmurit kuin Milo ja Trysor olivat sekä vaativan tason kouluratsuja että hyviä valjakkohevosia, mistä Jacob innostui aivan valtavasti. "Elli The Iines Ankka" ei lukeutunut miehen lempihevosiin, mutta hän lupasi lähteä varsan kanssa puhtaalta pöydältä liikkeelle. Disa tiedusteli Jacobilta, oliko hän toisin sanoen lupautunut jo tässä vaiheessa apuriksi varsan ajo-opetukseen ja mahdollisen valjakkouran luotsaamiseen. Miespolo ei viitsinyt enää pyörtää sanojaan, joten ei auttanut kuin odotella millainen pyörremyrsky sieltä loppujen lopuksi maailmaan putkahtaisi.

Elli ei tapojensa mukaan aikaillut, kun tuli varsomisen aika. Tamma pullautti pienokaisensa maankamaralle pari päivää ennakoitua aiemmin ja sellaisella vauhdilla, että isohko ruskea tammavarsa keräili hetken aikaa pahnoilla itseään ennen kuin edes lähti yrittämään jalkeille. Auringonvaloa tulvi kivitallin ikkunoista kauniisti sisään, aivan kuin tervehtiäkseen vastasyntynyttä. Ihanan lämpimän tuulahduksen mukanaan tuoneen pienokaisen nimeä ei tarvinnut toista kertaa miettiä, se olisi Hefina.