Glenwood Welsh Ponies

Hienoin Fiina oli kasvanut reippaaksi ja ryhdikkääksi kolmevuotiaaksi, joka totutteli keväällä satulaan ja ratsastajan painoon selässään. Ensin vähän kuikuiltiin ja ihmeteltiin uusia asioita, mutta muuten ei ollut mitään hankaluuksia. Ennen kesälaitumille laskua Disa keskusteli luottoeläinlääkärin kanssa varsoituksesta. Hän ei nähnyt ongelmaa Fiinan astuttamisessa tänä kautena, joten Disa alkoi tehdä hissuksiin orivalintaa. Asia oli jo unohtuakin, ennen kuin Disa päätyi viemään tamman kiireen vilkkaa reissulle Paraatiponeihin. Fiinan sulhanen, Sirydd Dai, oli jo iäkkäämpi oriherra, mutta komea kuin mikä ja vanhat tulokset kouluradoilta puhuivat puolestaan.

Nelivuotiaaksi kääntynyt Fiina varsoi pitkän odotuksen päätteeksi nätin ruunikon tammavarsan, jonka ulkonäkö oli isän puolen peruja. Toivon mukaan emältä tulisi puolestaan kultainen luonne. Emätammana Fiina oli kiltti ja asialle omistautunut.

Nuori tamma Ffraid Elan eli Elli kaipasi kipeästi taukoa ratsastuspuuhista. Sen kanssa oli jo saavutettu mitä pitikin: perusasiat alkoivat olla mallillaan ja kisoissa oli käyty. Yleensä hyvät tammat oli varsoitettu tässä kohtaa, mutta Ellille ei oltu ehditty edes katsella sopivia sulhasia. Disa ajatteli, että samapa tuo, jos kimurantti liinaharjainen raudikko viettäisi tuumaustaukonsa laitumella ruohonleikkurina. Hän oli jo tyytynyt tähän ajatukseen, kunnes törmäsi ilmoitukseen, jossa tarjottiin jalostukseen Rhediad Hael Meirion -oria. Niin nopeaa matchia ei tullut edes tallipoika Alfien deittisovelluksessa. Elli saatiin kuin saatiinkin kantavaksi.

Tulevan varsan isän orilinjalla sellaiset tummat hurmurit kuin Milo ja Trysor olivat sekä vaativan tason kouluratsuja että hyviä valjakkohevosia, mistä Jacob innostui aivan valtavasti. "Elli The Iines Ankka" ei lukeutunut miehen lempihevosiin, mutta hän lupasi lähteä varsan kanssa puhtaalta pöydältä liikkeelle. Disa tiedusteli Jacobilta, oliko hän toisin sanoen lupautunut jo tässä vaiheessa apuriksi varsan ajo-opetukseen ja mahdollisen valjakkouran luotsaamiseen. Miespolo ei viitsinyt enää pyörtää sanojaan, joten ei auttanut kuin odotella millainen pyörremyrsky sieltä loppujen lopuksi maailmaan putkahtaisi.

Elli ei tapojensa mukaan aikaillut, kun tuli varsomisen aika. Tamma pullautti pienokaisensa maankamaralle pari päivää ennakoitua aiemmin ja sellaisella vauhdilla, että isohko ruskea tammavarsa keräili hetken aikaa pahnoilla itseään ennen kuin edes lähti yrittämään jalkeille. Auringonvaloa tulvi kivitallin ikkunoista kauniisti sisään, aivan kuin tervehtiäkseen vastasyntynyttä. Ihanan lämpimän tuulahduksen mukanaan tuoneen pienokaisen nimeä ei tarvinnut toista kertaa miettiä, se olisi Hefina.