Glenwood Welsh Ponies

Tavoitteet Danan kanssa oli asetettu korkealle, joten hevosen yhtäkkinen epäpuhtaus ja tutkimuksissa paljastanut pieni vamma, tiputtivat Disan korkealta pilvilinnoistaan. Onneksi vamma ei todennäköisesti estä kilpauran jatkamista, kunhan tamma saisi ensin parannella itseään rauhassa. Disa päätti käyttää toipumisajan hyväksi ja astutti Danan tallin nousevalla kouluratojen tähdellä, tallimestari-Hettien omalla orilla, Norbertilla. Seuraavana keväänä syntynyt Ceridwen-varsa oli oikein soma tamma, joka saisi tulevaisuudessa varmasti kiedottua sormensa (vai kavionsa?) ympärille niin Disan kuin Hettienkin.

Eläinlääkärin kontrolleissa paljastui, että Danan vamma oli parantunut erinomaisesti ja koko tiineysajan jatkuneesta kuntoutuksesta päästiin siirtymään asteittain kovenevaan treeniin heti, kun Ceridwenillä alkoi olla tarpeeksi ikää. Disan lisäksi Hettie oli innostunut ratsastamaan Danalla, jonka pään menoksi oli jo ehditty suunnitella kaikenlaisia ulkomaan reissuja yhdessä Norbertin kanssa. Suunnitelmia oli ja toivon mukaan mahdollisimman monia pääsisi lähiaikoina toteuttamaan.

Danalla oli Disalle iso merkitys, sillä tamma oli hänen silmäterä, joka innosti kasvattaja-omistajansa lyhyen tauon jälkeen takaisin satulaan ja kilparadoille. Kaikki ei aina ollut yhtä ruusuilla tanssimista, sillä ratsastajalla oli omat haasteensa ja petraamista tarvittavat asiansa, sekä 7-vuotiaalla tammalla oli vielä hetkiä, kun se vähän haki itseään. Tosin nyt hassu kasvuvaihe näytti olevan selätetty ja sen myötä tamma oli saanut runsaasti notkeutta ja koordinaatiokykyä hallita oma kroppansa. Moni asia tuntui korjaantuvan sen myötä kuin itsestään. Oli kuitenkin hyvä, että ratsukko osallistui kotitallilla pidettyihin, oman tallin ratsukoista koottuun, Mary Connerin Helppo A-tasoiseen valmennusryhmään.

Valmennusryhmissä Disa oli saanut varmuutta ylläpitää energiaa paremmin. Danalla oli rytmikkäät, kivat askellajit, mutta se oli vähän vanha diesel, jonka kanssa oli hyvä kävellä vaikka maastopoluilla ennen valmennustuntien alkua, jotta tamman moottori käynnistyisi. Kun Dana pääsi vauhtiin, se oli kivan herkkä, muttei turhan reaktiivinen ratsastettavuudeltaan. Esimerkiksi pohkeenväistöissä ratsukko tuntui hyytyvän aina loppua kohden ja Disalle iski epätoivo, että pitääkö liike pusertaa loppuun asti. Maryn neuvoilla ratsastaja muisti kiinnittää paremmin huomiota eteenpäinvieviin apuihin, joten hiipumisen sijaan Dana suoritti siististi väistön alusta loppuun. Kun perusasiat alkoivat olla kunnossa, Disa ja Dana saivat yhteistyön soljumaan mukavasti.

Kolme cobitammaa Dana mukaan lukien ja yksi pikkuponiori näyttäytyivät Nuorten welshponien arvioinnin tuomariston edessä. Parivuotias tamma oli kotona harjoitellessa vielä vähän vauva ja niin koordinatiota kuin rajojaan testaileva, joten tavoitteena oli vain saada kokemusta. Eihän tuosta rimpulajalkaisesta hirvenvasasta varmaan tuomaristo aavistanut, että se oli omistajalleen ponijoukon suurin lupaus. Ravista tuli sentään seiska, vaikka ei se ihan sitä samaa ponnekasta menoa ollut kuin mitä Dana saattoi laitumella esittää. Pienistä varsamaisista tempauksista huolimatta Danan päivä sujui odotuksiin nähden ihan hyvin.

Käytös: 6p
Rakenne: 4p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 1/8/2 p)
Liike: 4p (käynti/ravi/laukka - 4/7/1 p)
Askellajikoe: 7p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 23p - Excellent Welsh Youngster

Fiina oli kasvanut kolmen vuoden ikään ja suorittanut ratsun eskarin ensimmäiset askeleet kiitettävin arvosanoin, joten eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen uskalsin ajatella sen astuttamista jo näin nuorella iällä. Mikään kiire ei ollut ja pohdin niin rauhassa eri sulhasia, että olin jo unohtaa koko homman kyseisen kauden osalta. Sain kuitenkin tehtyä valinnan ja Fiina lähti sulhastelemaan Sirydd Dai -nimisen orin luo Paraatiponeihin. Daita kohtaan minulla oli pitkäaikainen ihastus sen komean ulkonäön, kovien kisatulosten ja perinteisen vanhan sukutaulun vuoksi.

Dain ja Fiinan yhteinen varsa, Llancarfan Dail Aur, oli reipas ja virkeä pikkuinen tamma, kuten emänsäkin oli jo heti ensi hetkiltä alkaen. Ulkonäköä oli siunaantunut enemmän isän puolelta, sillä "Dana" oli kuin ilmetty isänsä tummanruskean turkkinsa ja valkean otsansa kanssa. Varsassa oli itse asiassa aika paljon samaa kuin isomummussaan Vahverossa, tosin sillä erotuksella, että Vahvero oli ponimaisen ilmeikäs ja pieni. Dana puolestaan vaikutti siltä, että se kasvaisi ehkä vähän raamikkaammaksi. Oli mitä kokoa tahansa, toivon mukaan siitä tulisi vielä hyvä kouluhevonen!