virtuaalihevonen - a sim-game horse

Nuorempi tallimestari Sarah pyysi perustelemaan, miksi vielä puolisen vuotta sitten puhuin muiden ponien, mukaan lukien connemarojen, vähentämisestä ja nyt talliin tuotiin sievä pikku Hilda. Tässä perusteluja, antaa palaa:

1. Hildan emänisänisä Beechwood oli ori, jolla astutin ensimmäisen oman connemaratammani Caraid Carleenin vuonna 2010. Vaikka yhdistelmästä syntynyt orivarsa myytiin, isäori jäi hyvin mieleen. Siihen aikaan connemaroilla oli jonkin sortin taantuma, eikä niitä ollut ihan joka nurkan takana. Tuontitammalle puolisoa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Vaikkei Beechwood saavuttanut mitään kummempia meriittejä, nostalgisista syistä oli vain plussaa, että ori sattui olemaan Hildan sukutaulussa.

2. Hoidin aikoinaan Rentukassa pientä ruunikkoa connemaratammaa nimeltä Rentukan Rebecca. Kyseinen talli oli jo lopettanut toimintansa ja mielenkiinnosta olin tutkiskellut, jäikö tammasta ollenkaan perikuntaa. Yhdellä etsintäreissulla törmäsin oikein komeaan oriin Liamiin, joka oli vanhan hoitoponini tyttärenpojantyttärenpoika. Hienoja vanhempia sukulinjoja edustavasta orista olin haaveillut omaa varsaa, mutta Liam tarvitsi suvullisesti arvoisensa morsion. Oma jalostusprojektini connemarojen saralla oli lapsen kengissä, joten Hildan kanssa päästäisiin suoraan ohituskaistalle... Hildalla oli suvussaan isän puolelta vanhoja linjoja, joihin emän puolen uudemmat nimet toivat uutta pontta.

3. Hilda ei ollut ihan mikä tahansa mopo. Odotin, että tammasta kehkeytyisi hyvä kouluratsu helpon A:n tasolle, sillä ponilla oli jo jokunen startti alla ja otteet olivat olleet lupaavan oloiset. Tiesin, että ponissa oli työnsarkaa, mutta hyvä siitä tulisi!

Vaikka teoriassa Hildan olisi voinut varsottaa heti ponin saapuessa Glenwoodiin, meni vuosi, että tamma saatiin vihdoin ja viimein kantavaksi Hukkapuron tallilla asustavasta Aidan Liamista. Orista, jonka vuoksi olin oikeastaan koko helkkarin tamman mennyt ostamaan.

"Se olisikin ollut, jos Liam olisi kuolla kupsahtanut ennen kuin se olisi ehtinyt treffata Hildan kanssa. Ja me vain kruisailimme kouluradoilla ruusukkeiden perässä!" Sarah leikitteli tulenaroilla asioilla.
"Älä perhana..."

Onneksi minun ja Sarah'n jossittelut eivät käyneet toteen, vaan kisahumusta varsakuplaan hätistelty Hilda tuli tiineeksi ensimmäisellä Hukkapuron reissullaan. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen tamma varsoi kauan odotetun orivarsan, meidän pienen Lokin. Vaikka seurailimme tiineyden viime metreillä olleen tamman vointia kuin hai laivaa, Hilda onnistui hakeutumaan ensimmäisen jälkeläisensä varsomisen ajaksi omaan rauhaan. Luonto hoiti kaiken parhain päin. Vaikka varsominen oli Hildalle sellainen hetki, jolloin se halusi olla yksin, se ei ollut yhtään ylisuojeleva varsaansa kohtaan. Heti kun oripoika oli noussut tolpilleen, Hilda ei ollut ihmisistä moksiskaan, vaan päästi meidät tutustumaan pienokaiseen.

Nyt 18-vuotias Hilda oli keskittynyt opetusratsun hommiin kilpauran ja Loki-varsan jälkeen. Kun Glenwood muutti poneineen eteläisestä Walesista Pembrokeshireen, talli otti uuden toimintamuodon omakseen läheisen ratsastuskoulun lopettaessa samaan aikaan toimintaansa. Hitaasti vauhtiin pääsevä Hilda oli oikein pidetty aloittelijoiden keskuudessa, sillä se oli järkähtämättömän rauhallinen, luotettava ja kyyditsi pieniä ratsastajiaan tasaisen varmoin askelin. Ei enää ihan aloittelijat Hilda laittoi toisinaan vähän koville, sillä se mieluusti jatkaisi tuttua ja turvallista löntystelyä. Osaavampi ratsastaja, joka sai herätettyä Prinsessa Ruususen uniltaan kantamaan itse omat luunsa, sai Hildasta kivan ja tasaisen helpon A:n tasoisen ratsun. Tamma ei ollut näyttävin liitokavio, mutta sillä oli pehmeät askellajit ja yhteistyön toimiessa se halusi tehdä parhaansa.

Toistaiseksi Hildan suhteen ei ollut muita suunnitelmia, vaan se saisi olla opetushevosena niin kauan, kun se oli ponille mielekästä ja terveyden kannalta mahdollista. Hildegard-rouva solahti lauman kuin lauman sekaan, joten se oli välillä vanhempien tammojen laumassa ja toisinaan pienempien glenwoodilaisten kanssa. Jotkut röyhkeät varsat, jotka vasta opettelivat hevosten tavoille, onnistuvat kiilaamaan hoitotädin ruokakupille, sillä Hilda ei ollut kummoinen komentamaan pirulaisia. Kiltimmän, Hildan pienempiä eleitä uskovan, nuorison kanssa Hilda oli mitä mainioin seuraneiti.