VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE

Willemina van de Woestijn

"Willa" VH17-023-0031
Welsh Part Bred (NWR, 40,39875%), tamma
*03.01.2017
5-vuotias

Ruunikko, tähdenaihe, 148cm
Estepainotus, Helppo B, 120cm
Kasvattaja: Disa VRL-03335
Omistaja: Disa VRL-03335

EV-II (7,5 - 8 - 5 - 1 - 4 - 2 = 27,5p. 5/2017)

What a time to be alive

Willa on ikiliikkuvainen poni, jolla jalka vipattaa jo hetken paikalla olon jälkeen. Tamma pitää ympäristöään tarkasti silmällä ja on tikkana reagoimassa asiaan kuin asiaan. Hiljalleen maahan tippuva puunlehtikin saattaa saada Willan säntäämään häntä tötteröllä tarhan toiseen päähän. Vaikka tamma on hyvin energinen, se on ihmistä kohtaan luottavainen ja ystävällinen, kunhan sitä kohtelee rauhallisin, mutta jämäkin ottein.

Ratsuna Willa on parhaimmillaan esteillä, kuten sen jalon sukupuunkin perusteella jo voidaan olettaa. Tammalla on hyvin säädeltävissä oleva, reipas ja tahdikas, laukka, jolla se kuroo esteiden välit hetkessä. Hyppyihin Willa lähtee ponnekkaasti ja käyttäen hyvin koko kroppaansa. Poni on jaloistaan varsin tarkka, joten se varoo viimeiseen asti kopauttamasta puomeja. Mikäli osuma tulee, tamma saattaa alastulon jälkeen potkaista ilmaa takasellaan. Sen kummemmin Willa ei ota itseensä, mitä nyt seuraavilla kerroilla osaa nostella jalkojaan vähän paremmin.

Sukutaulu

i. Exelsjoerd WPB, rn, 148cm ERJ-II, VWY-II	ii. Entourage 4 WPB, km, 148cm YLA2, VWY-III	iii. Griet Sjoerd KTK-III	iiii. Friedrich B
			iiie. Griet Schuyler NLD VWY-II
		iie. SD Espritia	iiei. Llandarf Chablis
			iiee. Noblesse xx
	ie. Earien WPB, rn, 146cm, VWY-II	iei. Valingård Cristijn NLD VWY-III	ieii. Adya Shameel ox
			ieie. Mounhalt Lauria NLD
		iee. Ashway Evelyn VWY-II	ieei. Fajnaard Damien
			ieee. Ashway Primrose
e. Welbemind WPB, tprn, 144cm	ei. Saskia Rinaldo WPB, trn, 148cm	eii. Joshua Blood	eiii. VIR MVA Ch Joachim Daan NLD KRJ-III
			eiie. Trintje NLD
		eie. Racquelle	eiei. Desordem Geral YLA2, VWY-III
			eiee. All American Rocket xx
	ee. Silfran Taffy WPB, prt, 141cm, VWY-II	eei. Radical 503	eeii. Gelehoef NLD
			eeie. Shockhoeve Matilda NLD VWY-II
		eee. Daphine WS	eeei. Saskia Vester VWY-II
			eeee. Hoeves Petronella VWY-II

Isä Exelsjoerd on 120-130cm tasolla menestynyt esteponi, joka kulkeutui Brenn Poniesista Elenin kautta Glenwoodiin eläkepäiville. Isänisä Entourage 4 oli näppärä kimo ori, joka saavutti menestystä sekä 120cm esteradoilta että Helppo A -tasoisilta kouluradoilta. Ori palkittiin itse VWY-III ja sen neljästä jälkeläisestä toistaiseksi paras, Eloquence, on KTK-III & VWY-III palkittu. Isänemä Earien oli hyvin herkkä ja vaativa ratsu, mutta taitoa ja hyppykapasiteettia sillä piisasi. Parhaimmillaan tamma meni sijoittuen aivan 120-130cm ratoja. Earienistä jäi kaksi orivarsaa ja se palkittiin VWY-II palkinnolla.

Emä Welbemind on täpäkkäluonteinen esteponi, jolla on paljon kapasiteettia, mutta myös tammamaisia oikkuja. Kilpaura on toiistaiseksi vasta alullaan. Emänisä Saskia Rinaldo on 120cm esteradoilla ja CIC2 kenttäradoilla pärjännyt ruunikko ori, jonka omistaa Gwalch Welsh. Emänemä Silfran Taffy on vanhaa ja perinteikästä WPB-sukua edustava silfranilainen tamma. Liinaharjainen raudikko menestyi kilpaurallaan 120cm esteillä.

Jälkeläiset

ei jälkeläisiä

Kilpailut

ESTERATSASTUSJAOKSEN ALAISET KISAT

Kilpailee porrastetuissa estekilpailuissa tasolla 3.
Ominaisuuspisteet VRL-profiilissa

ERJ 2333.2p (vt. 5)
KRJ 1304.56p (vt. 3)
KERJ 1032.28p (vt. 3)
VVJ 1303.73p (vt. 3)

TARINAKISAT

19.12.18 Adina, ERJ 120cm (tarina) - 2/3

Päiväkirja

10.1.2017 / mistä kaikki sai alkunsa

Alice soitti tuskastuneen puhelun Hertfordshiressä sijaistevasta valmennuskeskuksesta päin. Tallissa oli turhan ahdasta, kun kaikki urheiluponit oleskelivat siellä, vaikkeivat enää käyneetkään kovin ahkeraan kilparadoilla. Poissa silmistä, poissa mielestä tekniikka käyttäen useat welsh part bredit olivat jääneet etelän päähän, sillä en oikein tiennyt mitä niiden kanssa olisi tehnyt siittolan puolella. Siinä missä B-ponien kanssa porskuteltiin vahvasti eteenpäin, part bredien kanssa kasvatuksen suunta tuntui olevan aivan hukassa.

Kuunneltuani hetken Alicen marmatusta, suostuin ottamaan parit isot ponit Walesiin. Kuorma-autoon lastattiin myös täpäkkä Welbemind, jolle loma tekisi kuulemma hyvää. Kyvykkäästä, mutta helposti mielensä pahoittavasta tammasta oli tullut esteillä oikea toppari. Suvullisesti tämä Mindy-tamma sopi hyvin yhteen Exelsjoerdin kanssa, joten ilmoitin Alicelle, että poni astutettaisiin heti tilaisuuden tullen kyseisellä orilla. Kantoajan Welbemind oli suhteellisen siivosti, vaikka sain kisatallin puolelta varoituksia siitä, että tamma vaihtaa mielialaa yhtä tiuhaan kuin tallipoika Alfie tyttöystävää.

Welbemindin "lyhyen" lomailun tuloksena oli sellainen 3.1. päivänvalon nähnyt vieterijalkainen hyppykeppi kuin Willa. Kaksi lahjakasta ja hyväsukuista esteponia yhdistettiin, eikä tuloksena voinut olla muuta kuin mitä terävin ja villein varsa mihin olin koskaan törmännyt. Emätamman hempeä luonne alkaa jo vähän häilyä, joten taitaa olla niin, että mamma pakataan paluukuormaan heti kun mahdollista, jottei papukaijan lailla kaikkea apinoiva tammavarsa ehdi imeä enää yhtään enempää vaikutteita.

6.5.2017 / varsalaitumella

Willa ja sen neljä ikätoveria ovat viettäneet leppoisia aikoja laitumella temuten. Willa ja Cloudy ovat tättärät tutkimusmatkailijat, Misty rohkea omien polkujen kulkija ja arempi Choco sekä porukan nuorin Birdie menevät siellä missä kaveritkin. Siksipä ei tullut yllätykenä, että kun tämä jengi lähtee pakosalle, Willa ja Cloudy ovat olleet porukan aivot, Misty on lähtenyt messiin, mutta häipynyt sitten vähän omille reiteilleen ja kaksi muuta ovat menneet lopulta perässä. Neljä tammavarsaa paineli hännät tötteröllä tallipihaa ympäri, mutta antautuivat lopulta hätää kärsivien tallityttöjen lahjoessa niitä herkuilla. Voisikohan Willasta kouluttaa tulevaisuudessa myös vainuponin, sillä tamman kaukaisuuteen kyttäilyn ja hirnunnan myötä Mistykin löytyi jostain puskasta. Huoh, ovat nämä niin raivostuttavia, mutta kuitenkin niin ihania.

1.9.2017 / reeniä, reeniä

"Joko se on niin vanha?" Will katsoi minuun hölmistyneenä, kun eräänä aamupäivänä ilmoitin, että vaka vanha tallimestari saisi avustaa minua Willa-ponin ratsukoulutuksessa. Tyttöjen kanssa tättähäärä oli saatu tottumaan satulaan ja juoksuttamiseen, mutta päätin "uhrata" itseni kapuamalla ensimmäisenä sen selkään. Toimistohommat hoituisivat minulta tilanteen tullen näppärästi jalka kipsissäkin, mutta luottoratsuttajani Mandin olisi vaikeampi tehdä työtään, jos Willa keksisi nakata nuoren naisen pahastikin tantereeseen. Tämän ponin kohdalla olin oppinut siihen, että aivan kaikkeen, jopa pahimpaan, on varauduttava.

Ihme ja kumma, suuremmilta vahingoilta säästyttiin kerta toisensa jälkeen ja Willa alkoi kulkea ratsastaja selässään näppärästi eteen, taakse ja sivulle. Pian William pääsi jälleen esittämään aiemmin kysymänsä kysymyksen uudemman kerran, sillä on tullut aika lastata Willa kuljetuskoppiin ja hurauttaa se kunnon ratsuhevoskouluun Hertfordshiren valmennuskeskukseen. "Elämme jännittäviä aikoja, kuomaseni" tallimestari tuhisi taputtaessaan tammaa, joka tapitti ukkoa tiukasti ruskeilla silmillään. Malttamattomana hevosauton kyydissä odotellut Willa ei tiennytkään millainen matka uuteen on alkamassa.

24.12.2017 / täydellinen kisareissu

Willan kanssa on haettu rutiinia kisatouhuihin jo pienestä pitäen, mikä on ollut ihan hyvä asia. Ehkä meitä pidettiin alkuun aivan toivottomina tapauksina, mutta viimeistään tänään saimme viimeisenkin epäilijän luulot karisemaan. Osallistuimme Willan kanssa sekä 80cm että 90cm seuraluokkiin. Aiemmin meidän suorituksissa olleet turha tohotus, kyttäily ja muu oheistoiminta loistivat poissaolollaan ja saimme keskittyä ponin kanssa kunnolla olennaiseen - hyppäämiseen ja hyviin reitteihin. Kiisimme Gestüt Ebenholtzin kisoissa kummankin luokan voittoon!

19.12.2018 / tarinakilpailut adinassa

Tehtävänanto: Pieni hiiri vipeltää radalle kesken kaiken, huomaako ratsusi mitään, yleisö ainakin tuntuu huomaavan.. Piirrä tai kerro lyhyesti miten sitten kävikään.

En muista koska viimeksi olisi ollut yhtä mukana elävä yleisö kuin mitä tänään Adinassa oikein oli. Lähdimme Willan kanssa radalle aiempaa paremmalla itseluottamuksella varustettuna, sillä kotitreenit olivat sujuneet kerrankin paremmin kuin hyvin. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen yleisöstä kuului kohahduksia. Tiesin kyllä, että ratsullani on hieno laukka ja hyppy, mutta ei se nyt kuitenkaan mikään milton ole. Etenimme Willan kanssa radalla ihan hyvään tahtiin ja välillä mietin miten yleisö eli radan mukana ehkä, öh, vähän turhankin dramaattisesti. Willaakin alkoi jo vähän hermostuttaa kentän laidalta kuulunut kohkaaminen. Mitä sivusilmällä huomasin, jotkut osoittelivat meitä ja aloin jo ajatella, oliko valkeat kisahousuni revenneet tai jotain vastaavaa. Maalilinjan ylitettyämme yleisö taputti ja toimihenkilöt ryntäsivät hirveällä vimmalla radalle. Kisahoitajamme otti meidät virnuillen vastaan. "Kylläpä oli osanottavainen yleisö" virkoin Mandille. "Kaikki pelkäsi, että jyräätte sen radalle eksyneen pienen ja avuttoman hiiren!" hän nauroi. Palaset alkoivat pikku hiljaa loksahdella paikoilleen päässäni. "Ai, mä luulin että..." "Mitä?" "Tota... en mitään."