Glenwood Welsh Ponies

Perlan esikoinen alkoi olla jo ison tytön kengissä ja William kyseli Disalta aina silloin tällöin mikä oli mennyt vikaan, kun siitostammaksi hankitusta hevosesta ei ollut vielä suvunjatkajaa omassa tallissa. Tamman ensimmäinen varsa, Calondid, oli tilaustyö ruotsalaiselle Stuteri Vinterdalille. Disa oli aina suunnitellut, että Perlasta ja tallin omasta Caradog-orista tulisi kiva kouluvarsa hänelle itselleen, mutta pasmat menivät pahemman kerran sekaisin, kun nainen törmäsin tuttavan tallissa asuneeseen Llygedyn Elfennaiddiin. Jonkun aikaa Disa pohti kuumeisesti orien välillä entten tentten teelikamentten, kunnes päätyi kokeilemaan onnea Elfin suhteen.

Perla tiinehtyi hyvin ja kantoaika meni kuin siivillä. Valitettavasti varsomisessa oli hieman draamankaarta, sillä varsa oli hankalassa asennossa. Hyvä puhelinkonsultaatio pelasti tilanteen ja Glenwood sai pitää elävän varsan ja emätamman. Perla oli hyvä, huolehtivainen emä, joten asiat lähtivät etenemään toivotulla tavalla, kunhan pöllämystynyt pikkuori hetken sai ottaa rauhallisemmin.

Glenwoodiin oli juuri haettu Elenin tallilta yksi B-sektion ori, eikä päästy kuin viikonlopun yli, kun hevosauton nokan sai taas käännellä tuttuja kulmia kohti. William sanoi, että Donna-ponin äkillisen kuoleman jälkeen Disa oli ollut hieman holtiton ostoskäytökseltään. Tottahan se oli puoliksi, koska siitostamman menettäminen oli vaikuttanut tuleviin jalostussuunnitelmiin, joita tallinpitäjä joutui nyt käymään kuumeisesti uudestaan läpi. Williamia vain oli vaikea saada uskomaan sanoja, sillä kaikki tähän mennessä ostetut ponit olivat mahdollisimman kaukana tämän teorian piiristä. Kieltämättä Disan puhe kuulosti ristiriitaisilta, sillä hän oli ostanut menetetyn B-sektion tamman tilalle aiemmin mainitun B-sektion orin ja nyt oli menty ostamaan welsh cob.

Kaikista epäilyistä huolimatta Perlalle olisi hyvä paikka Glenwoodissa koulupuolen cobien jalostuksen edistämisessä ja siitä syystä Disa oli tarjonnut liinakolle tammalle loppuelämän kotia tallistaan. Valmiiksi meritoitunut ja vaativaa B:tä kilpaillut pienikokoinen cob menisi heittämällä lauman jatkona siitostammana. Ensimmäistä kertaa Perlaan tutustuessaan hän tiesin ostopäätöksen olleen oikea. Perla, vai pitäisikö sanoa Pikku Pelle, on oikein valloittava persoona. Jopa William hyväksyi lopulta kaupan, vaikka mumisikin itsekseen jotain siitä, ettei tiedä kenen hermoille hevonen alkaisi ensimmäisenä käydä.

Kantakirjauksen jälkeen Perla on saanut kilpailla hieman aktiivisemmin kouluratojen valkoisten aitojen sisällä. Treeniä on riittänyt, mutta onneksi ruusukkeitakin on ollut muutama kotiintuomisina kilpailuista. Tänään Perla pääsi taas tositoimiin näyttelykehiin kun se matkusti muutaman ponin kanssa lähelle sisartallillemme, Tirion Welsh Poniesiin, jossa järjestettiin welshponien rotunäyttelyt. Perla on rauhoittunut huomattavasti kilpailupaikoilla ollessaan ja nytkin se chillasi hyvinn rennon oloisena kun se jouhia setvittiin siistimmiksi. Kehään päästyään tamma edusti hienosti ja tuomarikin tuntui tykkäävän punaisesta neidostamme onneksi. Saimme jännittää loppukehän tuloksia tovin jos toiseksi, mutta lopulta viralliset tulokset julkaistiin. Niissä oli niinkin mukava yllätys, että Perla sai vihdoinkin kasaan championin arvonimeen vaadittavat meriitit.

Kauan odotettu päivä koitti ja tänä aamuna Perla pakattiin autoon kun nokka suuntasi kohti ponien kantakirjaustilaisuutta. Tammaa on pyritty valmistelemaan tätä varten mahdollisimman hyvin ja kieltämättä Perla näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä kun neiti punapää on saanut reippaasti lisää lihasta. Odotuksiakin on, mutta olemme varmasti tyytyväisiä mihin tahansa tulokseen kunhan se on myöntävä ja tamma pääsee kantakirjaan . Paikan päällä oli vilinä ja vilske kun arvioitavaksi tuotuja poneja oli yli sata kappaletta. Perla talutettiin tuomariston eteen sen vuoronumeron tultua vihdoinkin ja seurasimme jännityksellä katsomosta tamman menoa. Tällä kertaa Perla liikkui niin ravissa kuin käynnissäkin erinomaisesti, mutta ei olisi oikein malttanut seisoa paikoillaan rakennearvostelun ajan. Lopputuloksena Perla palkittiin kakkospalkinnolla.

Perlan ura näyttelykehissä jatkui tänään kun veimme Koistilassa järjestettäviin näyttelyihin useamman ponimme. Tamman kanssa on treenattu yksinolemista paljon viime aikoina ja työ on onneksi tuottanut tulosta eikä Perla enää jännity niin kovin kun ponikaverit poistuvat kauemmaksi. Tapahtumapaikalle päästyämme kävimme varmistamassa ilmoittautumisemme ja ponit purettiin pois kyydistä, jotta ne saivat verrytellä jalkojaan pitkän matkan jälkeen. Perla osallistui aikuisten tammojen luokkaan ja sai odotella jokusen tovin luokkansa alkua. Kehässä tamma käyttäytyi asiallisesti ja tällä kertaa malttoi oikeasti väläytelläkin hienoa liikekapasiteettiaan hieman tuomarillekin. Perla oli mukana kärkikahinoissa ja loppukehässä se palkittiinkin mukavasti. Tamman kanssa on kyllä ehdottomasti tarkoitus jatkaa näyttelyuraa kunhan saamme ensin kantakirjauksen pois alta.

Perla oli yksi poneistamme, jotka osallistuivat Ponitilan Adinan tiluksilla järjestettäviin näyttelyihin. Perlaa ja muita poneja oli puunattu jo pari päivää ennen tapahtumapaikalle lähtemistä ja onneksi Perla matkusti siivosti eikä kakkinut takajalkojen siihen kuntoon, että ne olisi pitänyt vielä pestä ennen kehään menemistä. Paikan päällä Perla otti ihmeen rauhallisesti ja tuntuu turvaavan paljon vanhempaan ponitammaan, joka oli jo hyvin kokenut kehäkettu. Perlan kehävuoro tuli onneksi melko nopeasti, mutta tamma ei oli halunnut poistua tuttujen kaveriensa luota. Kehässä se hirnahteli muutamaan kertaa ja seisoessaan tiiraili missä ne kaverit oikein ovatkaan. Tuomari pyysi tammaa ravaaman useampaan kertaan kun Perla ei halunnut oikein liikkua. Kotiintuomisena oli kuitenkin ruusuke ja palkinto, joka tekee Perlasta kantakirjauskelpoisen tamman.

Ihana Perla syntyi tänään aamuyöstä! Vahdin varsomiskameran näyttöä päivätolkulla lähes ympäri vuorokauden ja vihdoinkin rupesi tapahtumaan. Pelydru-tamma varsoi yllättävän nopeasti, mutta sitten niin varsa kuin emäkin jäivät pahnoille lepäilemään pitkäksi toviksi. Saimme emän nousemaan melko nopeasti ja se vaikutti jo varsin pirteältä, mutta varsa nökötti tiiviisti pahnoilla. Eläinlääkärille soittoa ja sitten nostamaan pikkuista Perlaa jaloille, jotta se pääsisi maitobaarin makuun. Homma oli raskasta, mutta viiden tunnin päästä varsa oli jo kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan ikinä. Perla pääsee lähipäivinä varmaankin emänsä kanssa ulkoilemaan lyhyeksi aikaa tai ainakin jaloittelemaan maneesiin, varsomiskarsina on kuitenkin sen verran rajoittava vaikka siinä riittääkin kokoa. Sormet ja varpaat ristiin, että varsan tie ei ole kovin kivikkoinen.