Glenwood Welsh Ponies

Glenwoodin ratsastuskoulun oppilas, Isla, tykitti Morwennalla KRJ-Cupissa huippuprosentit – reilu 80 % KN Specialista! Todella tyyni, mutta tarpeen tullen sopivan jämäkkä tyttö tuli hyvin juttuun omalaatuisen ponin kanssa, joten hän oli vuokrannut Morwennaa jo jonkin aikaa. Oli hienoa, että tämäkin poni löysi vielä jonkun tyypin, kenen kanssa sen kemiat kohtasivat, eikä sitä tarvinnut jättää pelkäksi ruohonleikkuriksi.

Morwennalla oli omat juttunsa, eikä se ollut mikään automaatti, mutta Isla sai ponista paljon hyviä puolia ulos. Kun kaksikko vaikutti pärjäävän kotopuolessa keskenään mainiosti, Islalle ja Morwennalle annettiin lupa tulla mukaan KRJ-Cup -kisareissuille. Viimeisin tulos ylitti kaikki odotukset, joten tyytyväinen sai olla. Isla saisi pitää ponia kuin omaansa niin kauan, kuin tyttö oli sopivan pituinen. Tamma oli sen ensimmäisen ja viimeisen kerran niin turkasen surkea emä, että varsoitushaaveita ei ollut.

"Heei tosi hyvä kun sä satuit siihen, mulla meni Morwennan kaa treeni vähän pitkäksi ja nyt pitäisi olla tuuraamassa opena ratsastustunnilla! Voitko ottaa tän ja käydä kävelemässä jäähdyttelylenkin tilan ympäri?" kuulin Disan sanovan ja samalla tajusinkin jo piteleväni rautiaan tamman ohjia käsissäni. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Disa oli karauttanut paikalta ja jäljellä oli vain tuomitsevasti minua mulkoileva raudikko. Just. No kai mä sitten kävelen. Kentän laidalla oli viltti, jonka nakkasin tamman päälle ja koitin lähteä lompsimaan. Morwenna ei suostunut ottamaan askeltakaan, vaan veuhtoi vaan päällään ja pyöritteli silmiään. Aikani siinä tamman kanssa taisteltuani tajusin, että viltti oli aseteltu huonosti, eikä prinsessa suostunut siksi liikkumaan. Kun viltti oli korjattu, huokasi Morwenna helpotuksesta, pyöräytti silmiään ja suostui vihdoin lähteä kävelemään perässäni. Kiersimme Glenwoodin tallien ja tarhojen vierustaa kulkevaa polkua, joka teki selkeän lenkin koko tilojen ympäri. Kun pääsimme sen kentän luo, jossa Disa oli pitämässä tuntia, kysyin Morwennalta, meinasiko sekin alkaa joskus tuntiponiksi. Tamma mulkaisi minua järkyttyneenä ja tuhahti. Täytyykin vinkata Disalle, että jos tällainen oli mielessä, niin ei kannata edes yrittää.

Morwennalla oli tullut mittariin 9 vuotta, mutta tuntui, että tamma olisi ollut ihastuttamassa ja vihastuttamassa meitä jo pidempään. Emme olleet Morwennan kanssa enää hetkeen kilpailleet veren maku suussa tosissaan, vaan keskittyneet kivaan höntsäilyyn. Tällä hetkellä valmistauduimme VSN:n alaisissa käyttöluokissa esiintymiseen. Olimme ajatelleet Halter-luokkia Morwennalle sopiviksi Ridden-luokkien sijaan. Pari osaavampaa ratsastuskoulun oppilasta ratsasti aina välillä Morwennalla, mutta sen kummemmin tammasta ei oikein ollut opetuskäyttöön, koska se oli niin älyttömän tarkka avuista ja alkoi hätäillä, jos se ei ymmärtänyt mitä piti tehdä.

Varsanhoito, jos Morwennan suoritusta saattoi sellaiseksi edes kutsua, teki tammalle ihan hyvää. Ehkä se oli enemmänkin se lomailun osuus siinä, mikä nostatti tamman mielialaa. Nimittäin heti mammalomalta paluun jälkeen poni oli uutta intoa täynnä ja ratsastusjutut sujuivat jälleen oikein mukavasti. Otimme tamman kanssa kisoista jopa pari luokkavoittoa. Teimme paluun kilparadoille ja sen lisäksi nousu helpon B:n luokkiin sujui samassa rytäkässä ihan ketterästi. Oli mielenkiintoista nähdä tulisiko hommalle taas jossain vaiheessa stoppi. Toivon mukaan Morwenna vain ilmoitti kärkkäästi, ettei sillä ollut kasvun vuoksi mukava liikkua ratsastajan kanssa, eikä kyse ollut mistään haasteellisemmasta ongelmasta. Mitään kiimoihin tai vatsaan liittyviä ongelmia ponilla ei tutkimuksien mukaan pitäisi olla, joten sormet ristiin, että hyvä meno tulisi jatkumaan. Onneksi poni ainakin osaisi selkeästi ilmaista, jos sillä ei ollut hyvä olla.

Morwennan ratsutus oli yksi himputin työmaa, sillä ponista ei koskaan tiennyt mitä asioita se oli oikeasti sisäistänyt. Ensin selkäännousussa ei ollut mitään ongelmaa, mutta yhtäkkiä jo pelkkä nousujakkaran viereen meneminen saattoi olla kamalan kauheaa. Sama juttu kaikkien askellajien ratsastamisen kanssa; ensin ei mitään ongelmaa, sen jälkeen pelkästään satulassa oleva ratsastaja aiheutti ihmetystä heti kun liikuttiin muuten kuin käynnissä.

Morwennalle annettiin aikaa, rauhaa ja rakkautta, sekä Disa otti ponin täysin omaksi projektikseen. Pienin askelin edeten tammasta alkoi kehkeytyä ihan kelpo peli, jolla uskalsi ja kehtasi käydä katselemassa maailmaa oman pihan ulkopuolella. Helpon C:n kouluratsastusluokista tuli jopa ihan ruusukkeitakin hyvinä päivinä. Sitten meno alkoi jo taas tympäistä Morwennaa.

Onneksi tallimestarimme William antoi juuri oikeaan aikaan kultaisen neuvon teettää tammalla varsa, josko se siitä vähän rauhoittuisi. Aioimme toteuttaa idean hätähousuisen nuoren tamman kanssa, vaan tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Sopivia ja itselleni mieleisiä oreja ei keikkunut ihan joka oksalla. Ehdimme jo vähän turhautua koko varsotusoperaatioon, kunnes törmäsimme Penrhys Peredurin orilinjaa edustavaan Hwyl Cynychwr Isaacsiin. Se oli ihastuttava musta ori, jonka otsaa koristi sydämenmuotoinen valkoinen merkki, joten eihän siitä voinut olla pitämättä.

Isacin löytymisen jälkeen nokka ei kauaa tuhissut, kun Morwenna oli laitettu tiineeksi ja nyt tamma olikin jo pienen suloisen tammavarsan emä. Tamma ei tainnut olla yhtä innoissaan tästä projektista kuin mitä me muut. Ei voinut olla varma johtuiko satunnainen Milly-varsan olemassaolon unohtelu ensikertalaisuudesta vai oliko Morwenna oikeasti niin lahopäinen kultakala kuin mitä se antoi ymmärtää. Onneksi varsallaan oli kavereita ja rento varaemä, jonka suojissa olla, kun oma äiti huiteli omia menojaan.

Viisikuinen Morwenna vaikuttaa melkoiselta persoonalta, joka on jo antanut aihetta odottaa kauhun, toiveikkuuden ja innon sekaisin tuntein mitä tulevaisuus tämän sankarin kanssa pitää tuleman. Varsalle ei ole tuottanut ongelmia pysyä touhukkaan emänsä Meiran vauhdissa, sillä se on itsekin melkoisen ikiliikkuvainen tyyppi jalkeilla ollessaan. Merkityksellisen silmienpyörittelyn ilmeikäs tammavarsa on tainnut periä isältään Dinolta. Jos jotain on tullut harvinaisen selväksi uusia asioita kohdatessa ja opetellessa, niin se, että Morwenna kertoo heti ja selkeästi mielipiteensä. Usein pikkutamman ensireaktio on tuomitseva silmävalkuaisten muljautus, mutta ajan kanssa varsa on tottunut yhteen jos toiseen kummajaiseen.

"Meiran varsa olisi kyllä ehdottomasti pitänyt nimetä Alastor Mad-Eye Moodyksi, jos se olisi ollut ori!" apulaisratsuttajani Kevin on hykerrellyt vitsilleen, joka on osunut aika naulan kantaan, sillä "Moody Mad-Eye" kuvailee lyhyesti ja ytimekkäästi tämän ponin koko persoonan.