Glenwood Welsh Ponies

Morienin kaikkien aikojen viimeisen estekisan päättyminen 19. sijaan 50:n osallistujan luokassa ei ahdistanut tai harmittanut, sillä olimme eilen ottaneet voiton ja muutenkin menestyneet kohtalaisen hyvin Cherseyn kisaviikolla. Hyppäsimme Morienin kanssa enää 90cm luokkia, jotta loppuun jäisi kivat muistot. Morien ei ollut vielä edes kovinkaan vanha, mutta se oli jo saavuttanut kilpailunäyttöjä ihan riittävästi. Kaiken kukkuraksi ori oli sen verran omalaatuinen tyyppi, että uutta, sopivaa ratsastajaa ei ollut helppo löytää, enkä myöskään halunnut hevosen loukkaantuvan, sillä alla oli jo aika paljon kilometrejä ikään verrattuna. Itse jouduin tulemaan Morienin satulasta alas muiden kiireiden alkaessa painaa pahasti päälle. Morien vaati 100 % panostuksen ja läsnäolon, että sen kanssa pärjäsi arjessa ja kisoissa. Sitä en pystynyt sille enää tarjoamaan.

Morienin ehtymättömästä energiasta kertoi se, että oria ei sen pahemmin painanut pitkä ja rankka kisareissu, vaan se oli reippaana majoituskarsinassaan odottelemassa mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pakatessani tavaroita kasaan kotiinpaluuta varten, kerroin orille eläkepäivien koittavan. Tiedossa olisi ulkoilemista ja ehkä tyttöystävien tapaamisia, jos kävisi hyvä flaksi. Morienilla oli toistaiseksi vain yksi varsa, vuoden vanha Elmo, joka kasvoi omassa tallissa ja odotteli perivänsä isäorinsa manttelin. Se tapahtuisi juuri nyt.

"Ei tästä tule mitään" hakkasin nyrkkiä kypärään. Morien puuskutti kevyesti, eikä ihme. Takana oli aivan katastrofaalinen harjoitusrata. Valmentajamme Ian McKiernan sen sijaan oli kylmänrauhallinen. Mies odotti, että keräilin hetken itseäni, kunnes komensi meidät tarmokkaasti uuteen yritykseen.

"Nyt vähän pilkotaan taas suoritusta palasiin" kuten oltiin alkutunnista jo tehty. "Tule eka pysty ja sen jälkeen suhteutetulla toinen ja okseri perään."

Morien sinkaisi laukkaan ja sain tehdä paljon, paljon, paljon, paljon pieniä pidätteitä. Lähestyminen ensimmäiselle pystylle meni kuitenkin ihan hyvin. "1...2...3...4...5… hyppy" Ian huusi apuja laukan tahdin laskemiseen. Morien oli oikea kauhoja, jolla oli jumalattoman pomppiva laukka, jollei sitä pitänyt yhtään kontrollissa. Ori saattoi vaikka kauhoa paikoillaan, kunhan se vaan sai laukata niin että polvi nousee ja tanner tömisee. Suhteutetulle päästiin hyvälle ponnistuspaikalle ja hyppy meni nappiin. "Valmistaudu jo esteen päällä käännökseen kohti okseria" valmentaja ohjeisti. Seuraava este oli hienoisen mutkan takana, joten sain olla heti alastulon jälkeen tiukasti Morienin tukena. Pökkelö ori ei ollut ehkä se ketterin, mutta kääntyi ihan siivosti, kun pidin ulkopohkeen tuen napakkana.

Hengähdystauon jälkeen siirryttiin hyppäämään kapeaa pystyä ja kolmen esteen sarjaa. Morienin korvat heiluivat ja tunsin, että se yritti ehkä livistää pystyn ohi. Ian huomasi hämmennykseni ja antoi avustavia ohjeita – "Muista tuki!!" Lopulta saimme Morienin kanssa nappiosuman esteelle ja hyvän opin lähestymisestä.

Sarjalle saimme laukata pidemmän reitin kautta, jotta laukka olisi varmasti hyvällä mallilla. "Vähän rauhoita laukkaa". Kolmoissarja kahden laukka-askeleen väleillä onnistui hyvin, vaikka viimeiselle tuli takajalan pudotus. "Ohops, heppa on seuraavalla kerralla vähän varovaisempi" Ian sanoi lohduttavasti. Tottahan se oli, seuraavalla kerralla Morien nosteli nätisti takajalkansa jokaisella sarjan osalla. "Tienne on aika soinen, mutta eiköhän siitä rämpimällä päästä" valmentaja yritti lopuksi hauskuuttaa. Ei sitä voinut muuta kuin nauraa omalle kohellukselle ja ottaa opiksi kämmeistä. "Ensi kerralla menee jo paremmin" lupasin Ianille.
-Disa

Parivuotias Morien kävi yhden WPB-tamman kanssa Estevarsojen laatuarvostelussa esittelemässä hyppytaitojaan 70-90cm estekujalla. Minttu oli niin kiltti ja hyväkäytöksinen nuori poni, jonka rinnalla hurja ori Morien vaikutti todella holtittomalta raikulilta. Sitähän se kyllä olikin.

Päivä alkoi rakennearvostelusta, josta ihan sievässä kasvuvaiheessa oleva Morien sai pisteitä 7/10. Täydet (10/10) sukupisteet eivät tulleet yllätyksenä meille taustajoukoille, sillä orin molemmat vanhemmat tekivät hyvät kilpaurat rataesteillä. Käytöspisteet (2/5) eivät myöskään olleet ihan hirveän suuri ihmetyksen aihe, sillä Morien oli oma temperamenttinen itsensä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jäimme tuomariston kanssa yhtäläisin mielin kaipaamaan parempaa keskittymistä tehtäviin, mutta ehkä se tulisi sitten iän ja kokemuksen myötä...

Keskittymisvaikeuksista huolimatta irtohypytys kujalla ei itsessään aiheuttanut orille ongelmia, vaan esteet se selvitti siististi ja tyylikkäästi. Hypyistä tuli pisteitä 3/5. Askellajien esittäminen päivän lopuksi ei enää olisi jaksanut kiinnostaa nuorta oria, joten jännittyneet ja pingottuneet, vähän passimaiset askeleet saivat pisteitä ainoastaan 1/5.

Orilaitumella aikaa viettävä Morien syrjäytti nuorten orien keskeisessä hierarkiassa muut toverinsa aivan kuten alustavasti uumoilimme. Lauman fiksuna pomona ollut massiivisen kokoinen Caro ei ollut niin vallanjanoinen, että se olisi halunnut haastaa pikkukunkkua, vaan jätti nuorukaisen haastamiset omaan arvoonsa. Caro ei sietänyt siihen kohdistuvia pullisteluja, vaan piti hitaasti mutta varmasti puolensa, mutta turhaan tappeluun ja härkkimiseen se ei lähtenyt mukaan. Tästä innostuneena Morien alkoi kukkoilla oikein kunnolla. Caron se jätti rauhaan ja toisin päin, mutta muita laitumen poneja ori pompottaa melkein miten tahtoo.

Tähän asti oli selvitty naarmuitta ja toivon mukaan selvitään loppuun asti. Nuori herra Morien olisi tarkoitus viedä jo parivuotiaana estevarsojen laatuarvostelutilaisuuteen, mikä toivon mukaan vähän avartaisi machoilijan maailmaa ja järjenjuoksua. Tulevasta koettelemuksesta selvittyään ori palaisi takaisin Glenwoodin laitumille ulkoilun ja runsaan ryhmäliikunnan pariin pohtimaan oppimiaan uusia asioita.

Kidalle oli syntymässä Crafnantiin liuta varsoja, joista kasvattaja laittoi ennakkoilmoitusta myyntipalstalle. Itse lähinnä harrastelin kannatuksen vuoksi cobien kanssa, joten katselin ilmoituksen päällisin puolin läpi, jotta mitään suurempaa houkutusta ei tulisi. Kida oli kuitenkin nokkela ja suoramarkkinoi syntyväksi odotettavia varsoja suoraan potentiaaliselle kohdeyleisölle. Siinä tarjontaa uudemman kerran tutkaillessa silmiin pisti kaksi oikein kivannäköistä yhdistelmää. Miksipä sitä nyt ei ostaisi yhtä pientä estecobia? Kahden vaihtoehdon välillä oli kova entten tentten teelikamentten. Toisen varsan isä oli Glenwoodin kautta Crafnantin myyty ori, jonka tiesin oman kokemuksen kautta muikeaksi tyypiksi. Näiden tietojen valossa valitsin kyseisen orin eli Madogin ja kauniin rautiaan Arianell Eres -tamman varsan.

Koska menin kaiken lisäksi ostamaan varsan mahaan, ei auttanut muuta kuin odottaa, että tamma poksahtaisi. Toivoimme Glenwoodissa ennen kaikkea tervettä ja hyvärakenteista varsaa, sekä sen lisäksi sormet ristissä orivarsaa, jotta saisimme cobista tulevaisuuden puolison tallissa jo asuvalle Vahvero -tammalle. Kyllä siinä taisi pieni teräs lorahtaa iltakaakaon sekaan, kun Kida ilmoitti Eresin varsoneen oikein soman orivarsan, meidän Morienin.