Glenwood Welsh Ponies

Ratsastuskoulun puolella oli useita vanhempia, jo eläkeikäikäisiä tammoja, joten Milly oli oiva lisä opetusponien puolelle. Olihan Milly ollut aiemminkin satunnaisesti tuntikäytössä, mutta nyt poni siirtyi täyspainoisesti sille puolelle. Tamma oli kiltti ja luotettava aloittelijoiden ratsu, joka tiesi tarkalleen mitä piti tehdä. Yhtään ylimääräistä liikettä ponista ei lähtenyt ilman syvää harkintaa, joten vähän kokeneemmat poniratsastajat saivat puolestaan vähän haastetta.

Ikäisekseen Milly oli todella kokenut poni sen tyynenrauhallisen luonteen ansiosta. Kilpauransa aikana poni teki tasaväkisiä ratoja ja pääsi sijoille tasaisuutensa ja tarkkojen teiden vuoksi, liikkeiltään Milly ei ollut järin ihmeellinen. Toki käynti oli luonnostaan hyvä, kun poni ei laahustanut, vaan ryhdistäytyi. Nyt Milly sai rauhassa opastaa uusia ratsastajia lajin saloihin.

Jos oli kamalan hankalaa löytää Millylle sopiva isä, niin aivan yhtä hankalaa oli löytää Millylle sopiva sulhanen, joka olisi mahdollisimman vähän sukua Glenwoodissa jo asuvien ponien kanssa. Kun Disa kohtasi Maldwynissä pienikokoisen D-sektion orin Llygedyn Golden Dragonin, palaset tuntuivat loksahtelevan kohdilleen. Golden Dragon oli kaikin puolin täydellinen. Kovin kauaa tämän kohtaamisen jälkeen ei tarvinnut miettiä Millyn orivalintaa. Komea voikko oli suvultaan jopa vähän tuttukin glenwoodilaisille, sillä se oli jo edesmenneen Briar-orin pojantyttärenpoika.

Milly varsoi kuin oppikirjassa ja pieni tammavarsa kipusi nopeaan tahtiin jaloilleen ja kiinni elämään. Tuore esikoisen emä tahtoi hoivata pienokaistaan, mutta Morflaiddiksi eli kissakalaksi nimetty sintti mieluummin pomotti ja monotti mammaa. Milly antoi varsan iloitella ja otti pikkukavioiden kopsaukset tyynesti vastaan. Kyllä maailmaan vähän ääntä, menoa ja monoa mahtui, tuumasi Milly.

Milly ja kaksi muuta nuorta glenwoodilaista näyttäytyi Nuorten welshponien arvioinnissa tuomariston edessä. Milly oli oma rauhallinen itsensä, mutta uuden paikan tullen se meni jonkin verran hämilleen, eikä esittänyt parasta osaamistaan. Ihmetyksen ja jännityksen lamauttama tamma jäätyi ja pysähteli alvariinsa, joten sitä sai patistella aika lailla. Erinomaisen käyntiosion jälkeen ravin esittämisestä ei meinannut tulla mitään ja laukkakin meni vähän niin ja näin. Rakenne oli sentään helppo arvostella, kun poni oli kuin patsas.

Askellajien esittäminen meni pipariksi ja sen lisäksi jäkittäminen näkyi kehnoina käytöspisteinä. Glenwoodin varsoista tosin ainoastaan Bambi käyttäytyi jotenkin päin fiksusti myös tuomariston mielestä. Milly oli tilaisuuden jälkeen kokemusta rikkaampi ja nyt tiedettiin mistä lähtökohdista tulisimme ponnistamaan tuleviin koitoksiin ja kisauralle.

Käytös: 3p
Rakenne: 6p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 6/4/8 p)
Liike: 4p (käynti/ravi/laukka - 8/1/4 p)
Askellajikoe: 4p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 19p - Quality Welsh Youngster

Disa tunsi suurta epätoivoa etsiessään Morwennalle sopivaa, ellei jopa täydellisyyttä hipovaa, sulhasta, sillä sellaista ei tuntunut olevan olemassa. Sattuman kautta tiet kohtasivat mustan Hwyl Cynywchr Isaacsin kanssa, kun Disa teki tutkimusta oliko Penrhys Peredur -orin jälkipolvissa mitään mielenkiintoisia yksilöitä. Tutustuttuaan tarkemmin Isacin emän puolen sukuun, orivalinta olikin sillä selvä. Turhautuminen ja itku sai väistyä toiveikkuuden tieltä.

Seuraavana keväänä syntynyt Millyn Mair -nimen saanut läsipäinen tammavarsa loi uskoa tulevaisuuteen. Emänsä Morso-Morwenna ei ollut kovin kummoinen äitihahmo, mutta fiksun oloinen pikkuinen oppi pärjäämään varsakaverinsa Blondin ja varaemän virkaa toimittaneen Rosien seurassa. Glenwoodissa oli vahva luotto siihen, että Millystä vielä kasvaisi ihan täyspäinen poni hulttioemästään huolimatta. Millyn karvapeitteen sävy oli vielä vähän arvoitus, sillä haaleanvaalean varsahötön alta pilkistelee hyvin tumma karva. Ilmeisesti siitä olisi tulossa enemmän isoätinsä Meirionan värinen?