Glenwood Welsh Ponies

Ratsastuskoulun pienin, mutta etevin opetusratsu porskutti edelleen tasaisen varmasti eteenpäin. Eira otti osaa talutusratsastukseen ja kaikkein kevyimmille tunneille, sillä poni tykkäsi olla menossa mukana. Laitumelta muita tuntiponeja haettaessa se aina katseli kaihoisasti perään ja ihmetteli miksei hän päässyt mukaan. Iäkkäämmän ponin kohdalla myös pelkäsi säännöllisen liikkunnan alasajon vaikutuksia. Kun Eira kerta jaksoi ja halusi vielä olla menossa mukana, osallistukoon mielensä virkistykseksi. Heti, kun koittaisi se päivä, kun poni ei enää jäisi laitumen portille odottelemaan, koska oli hänen vuoro, Eira saisi jäädä oloneuvostelemaan.

Hyväkuntoisena säilynyt hieman päälle 20 vuotta vanha Eira teki tänään jotain ennenkuulumatonta – varsoi Glenwoodiin jäävä,n, tallin ikioman, puhtaan mountainvarsan! Olihan Eiralla jo kolme varsaa ennestään, ettei varsominen itsessään ylittänyt uutiskynnystä, mutta aiemmat varsat olivat olleet kaikki mittatilausvarsoja omistajilleen; esikoisvarsa Evony Moorgateen, Tywod-ori Pencalowiin ja B-sektiota edustanut Plufyn-tamma Brunnbyyn.

Kun Kujelman oriasemalla astunut palkittu ja jämerärakenteinen Glen-ori oli vielä tarjolla jalostukseen muutamalle tammalle, Glenwoodissa ei kauaa nokka tuhissut, kun Eiralle oli jo treffit sovittuna. Vaikka A-sektion yksilöitä ei ollut muita talliin siunaantunut, yksi Eira oli niin sympaattinen tyyppi, että siitä tarvittaisiin seuraava sukupolvi jatkamaan hyvää työtä tallin henkilökunnan henkisen hyvinvoinnin edistämisen parissa. :)

Eirasta oli kasvanut kaunis kuin karamelli ja alun epäilyksistä huolimatta pikkutamma sulautui mitä loistavimmin laitumelle B-sektion ponien joukkoon. Pahin pörrökarva oli lähtenyt pois ja ehkä vähän klipperiäkin oli käytetty, jotta poni ei läkähtynyt kuumuuteen ja jotta kehdattiin käydä muutamissa kisoissakin näyttäytymässä. Vaikka Disa totesi tamman saapuessa Glenwoodiin, että se oli lähinnä seuraponin ja maskotin virkaa toimittamassa, siitä oli yllättävän kivan ja helpon luonteen ansiosta aloitettu kouluttamaan ratsua, todennäköisesti ratsastuskoulun käyttöön.

Parin startin jälkeen ratsun ABC ynnä muut kilpailuhömpötykset olivat toistaiseksi tauolla, koska Eirasta oli tullut ensimmäistä kertaa emä. Disalla ei ollut sen suurempaa ideaa tamman jalostuskäytön suhteen, joten hän päätti tarjota tammaa Moorgate-tallin pitäjälle Leahille, kun hän etsi sopivia mountainponeja mittatilausvarsansa vanhemmiksi. Leah tykästyi Eiraan ja valitsi tämän III-palkinnon kantakirjaori Corwen Maximuksen morsiammeksi.

Tasan yhdentoista kuukauden odotuksen jälkeen Eira pyöräytti maailmaan nätin tuplavoikon tammavarsan. Sitä ei vielä osannut vastasyntyneen varsakarvasta sanoa, oliko se perinyt vanhemmiltaan myös päistärikköyden tai kimouden. Varsan isä, Maximus, kun oli Eiran tapaan ruunivoikonpäistärikkö ja vielä sen päälle kimo. Väristä viis, tuore emä hoivasi pienokaistaan hartaudella ja kaksikko oli saanut viettää kaikessa rauhassa aikaa keskenään toisiinsa tutustuen. Ensikertalainen emä oli todella tarkka siitä keitä karsinanoven ohi käveli, joten tammatalli oli rauhoitettu ylimääräiseltä liikehdinnältä mahdollisimman rauhallisen ympäristön takaamiseksi.

Sade rummutti ikkunanpieleen kylmän ja kolean aamun valjetessa. Tallitytöt hoitivat poneille ruuat turvan eteen ja taluttivat ulkoilijat laitumille, kun Disa itse istui pienessä flunssanpoikasessa toimiston hetekalla villaiseen huopaan kääriytyneenä. Yrityksenä oli tehdä jotain kirjanpidon hommia, mutta naisen aivot olivat totaalisen solmussa. Juuri, kun lämmin tee alkoi helpottaa henkisiä ja fyysisiä jumeja, Jannie tuli viittelöimään ovelle. Pihaan oli saapunut kuljetusauto. Disa raahusti tukevasti pukeutuneena tallin ulko-ovelle ja näki kuinka ukko venkslasi hevosautoa Glenwoodin pihassa.

Muutkin tallilaiset tulivat uteliaasti kurkkimaan hänen selän taakse.
"Mikäs juttu tämä nyt on?" Malin kummasteli.
"Ostin meille maskotin" Disa naurahti yskänpuuskan saattelemana.

Hevosautossa oli useampi poni, joista ukko nappasi tottunein ottein lastaussiltaa lähimpänä olevan, mustaharjaisen ja -jalkaisen, mutta rungoltaan vaaleankellertävän pörröisen karvakasan, joka lähti nätisti seuraamaan ukkoa alas ramppia.

"Tässä olis tämmöinen... karvapallo. Kiltisti on matkustanut." ukko jutteli lyhyesti mutta ytimekkäästi ohjentaen samalla varsan paperit uudelle omistajalle – "Derynant Eirianedd".

Disa kiitti ja otti ukon ojentaman riimunnarun sekä paperit omaan käteensä. Flunssasta huolimatta hymy kaareutui korviin asti, kun hän piteli ympärilleen pälyilevää, vähän shettistä korkeampaa ponivarsaa. Ukko hurautti pihasta pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja talliporukka seisoi edelleen hoomoilaisena takanani tapahtumien nopeasta kulusta ihmeissään.

"Siis... onko tuo mounttivarsa? Miksiköhän se on mennyt ostamaan A-sektion varsan?" tytöt supattivat keskenään.

Voi, kertoisin, jos itsekin tietäisin tuumi Disa itsekseen, ollen yhtä ymmällään kuin tytöt ja uuteen paikkaan muuttanut ponivarsa.