Glenwood Welsh Ponies

Vaihteeksi jotakin mairittelevaa kerrottavaa, sillä ei yksi, kaksi tai kolme, vaan peräti kaikki neljä Decon varsaa palkittiin PoniKTK:n joulukuun tilaisuudessa! Ainakin ori jätti päältä kauniita kakkuja, jos ei muuta. Yksi palkituista oli Glenwoodin oma Trystan-ori, josta oli iän ja rutiinin myötä kasvanut ihan tolkun poni, niin kuin Decokin pohjimmiltaan oli, jos se piti kirjaimellisesti turpansa kiinni, eikä harjoittanut äänenavauksia kukon kanssa kilpaa.

Deco itse oli KRJ Championsien jälkeen ottanut ratsastustreeneissä rennommin, tähdäten ainoastaan KRJ-Cupeihin. Myöhemmin ehtisi päättää ottaisiko jonkun isomman tavoitteen kilpauralle vai jatkaisiko Kevin hyvän mielen ratsastelua hamaan tappiin asti. Cupitkin olivat toki tärkeitä, mutta suurin fokus oli ollut käännöksien hiominen näyttelykehissä Jacobin kanssa. Miehet havittelivat ponille kantakirjapalkinnon kylkeen prameaa näyttelytitteliä. Kevin oli ollut enemmän tekemisissä Decon kanssa ja kaksikko tuli hyvin keskenään juttuun. Ehkä osittain vieraamman ihmisen seurassa Deco lipsui etiketistä ja Jacob manasi Glenfortin näyttelyiden jälkeen, että Disa sai joko maksaa miehen kuulon alenemasta tai ostaa peltorit, sillä hän ei lähtenyt Decon kanssa lähti yhtään mihinkään ilman kuulonsuojaimia.

Kevin ja Deco olivat kasvaneet hyväksi tiimiksi, joka suoritti tasaisen varmasti helpon A:n tasolla. Kevin oli iloinen, että hänellä oli jälleen vuotuisiin arvokilpailuihin potentiaali ratsu, joten kaksikko osallistui toiveikkain mielin KRJ Championsin Pony-sarjaan. Viikonloppuna tähtien asennot, onnettaret, sun muut eivät kuitenkaan olleet poikien puolella.

Ensimmäisen päivän Helppo B:ssä tulos oli 69,376 %, jolla ylsi kovassa seurassa sijalle 23/72. Poni oli energisen oloinen ja ratsukolle tuli Kevinin mukaan joitakin turhia huolimattomuusvirheitä. Seuraavana päivänä ei valitettavasti ollut sen enempää valoa tunnelin päässä, sillä vaikka Helppo A oli ratana viimeajoilta tutumpi, suoritus ei tällä kertaa mennyt kovin hyvin. Ratsukko keräsi 54,237 %, jolla jäi tuloslistan häntäpääpuolelle sijalle 51/60. Deco oli kuuma kuin hella kutosella, joten Kevin oli kovilla yrittäessään pidellä pikkuorin nahoissaan. Pysähdystä ja peruutusta Deco ei malttanut tänään esittää ollenkaan ollessaan aivan tuli hännän alla.

Finaaliin olisi tarvittu yli 60 % tulos, joten sinne ei Kevinillä ja Decolla enää ollut asiaa. Kokemus se oli tämäkin ja jäi tulevaisuuteen pohdittavaksi oliko orista ensi vuonna samaan myllytykseen, jos se otti isosta arvokakisatunnelmasta näin paljon itseensä.

Vaikka Deco oli taipuvainen pitämään itsestään meteliä, oli liikkeissään liukas kuin saippuapala ja sitä käsitellessä sai olla silmät selässäkin, ori oli osoittanut heti alusta alkaen olevansa mitä mainioin kilpaponi. Kun nuoren orin kisadebyyttiä suunniteltiin, Kevin, joka ratsutti Decoa, oli kovin epäileväinen miten eloisa poni tulisi pärjäämään kisahälinässä. Onneksi Deco osoitti kaikki epäilykset turhiksi olemassa kisapaikalla todella keskittyväinen. Toki ponin kanssa sai hyvin yksioikoisesti keskittyä vain omaan tekemiseen, mutta tämän avulla se jätti toiset ratsukot suuremmatta huomiotta. Liian läheltä muita ei voinut mennä tai Deco alkoi vinkua kuin pahainen tamma, mutta omassa kuplassaan se meni eteenpäin varmasti kuin juna. Yllättävän hyvän käytöksen myötä Deco teki tohinalla nousua luokkatasoja ylöspäin ja tiimi sai jo vähän toppuutella itseään etenemisen kanssa. Deco oli kuitenkin vasta ihan baby.

Deco tuli taloon, kun Disa sai sen ostoon vähän yllytystä. Hän oli jo sopinut alustavista kaupoista mustasta C-sektion tammasta, Tanwenista, ja matkalla katsomaan tätä ponia, soitteli lähistöllä sijainneelle Aberdaron-siittolalle ihan vaan kysyäkseni kuulumisia. Kertoessaan olevansa matkalla hakemaan uutta ponia, Aberdaronin toinen pitäjä Ellen, kehotti pysähtymään heillä ja tulemaan katsomaan komeaa C-sektion oria. Disa kurvasi Aberdaronin kautta ja yks kaks yllättäen kotimatkalle lähdettiin kahden ponin voimin.

Nyt kun glenwoodilaiset olivat ehtineet tutustua Decoon paremmin, he saattoivat arvata miksi Ellen halusi hienosta orista eroon. Se mölysi aivan tajuttomasti ja pienestä koostaan huolimatta siitä lähti paljon ääntä. Uuden keekoilijan saapuminen tontille oli aiheuttanut vipinää ja verenpaineiden nousua joissakin poneissa, joten toivon mukaan tilanne rauhoittuisi, kun Decokin kotiutuu uuteen kotiinsa. Käsitellessä Deco oli onneksi kaikesta teatterista huolimatta ihmisystävällinen, kunhan rajat piti selkeinä, joten kaikki edellytykset parempaan tulevaan olivat olemassa.