Glenwood Welsh Ponies

Disa kysyi minulta, millonkos olen viimeksi käynyt kärryajelulla ponin kanssa. Jaa-a, ehkä joskus 20 vuotta sitten. Päivämäärä ei ole tarkassa muistissa, mutta se on, että silloin poni sai sekoilukohtauksen aisojen välissä ja lähti pukittelemaan sillä seurauksella, että allekirjoittanut ei istunut enää kärryn kyydissä vaan jossain ojan pohjalla seuraavaksi. Disa vakuutti, että häneltä löytyisi poni, jonka kanssa näin ei kävisi. Nalle-poni olisi kuulemma pomminvarma, eikä varmasti saisi hepuleita. Noh, kokeillaan sitten. Disa sai kyllä valjastaa ponin, sillä itse en varmaankaan olisi osannut sitä tehdä, ja toisekseen halusin tarkkailla tämän "pomminvarman" ponin käytöstä. Ryhdikäs Nalle vaikutti kyllä mukavalta kaverilta ja seisoi kiltisti aloillaan koko varustamisen ajan, mitäpä kuopaisi kerran lattiaa innoissaan kuin sanoakseen, että lähdetään jo!

Pihalla kipusin kärryjen kyytiin, ja yllätyksekseni Disa sanoi, että no niin, siitä vaan lähdet kiertämään tuota reittiä kellon suuntaan, siitä tulee hyvä noin 45 minuutin lenkki. Nalle tuntui ymmärtävän tämän käskyn, ja lähti tottuneesti lompsimaan Disan osoittamaan suuntaan. Itselläni eivät ollut tässä vaiheessa edes ohjia käsissä, enkä muutenkaan tiennyt, miten Nallea ohjataan. Eipä oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen, että poni on järkevä ja tietää mitä tekee. Keräsin ohjat maasta roikkumasta ja annoin Nallen hoitaa homman. Poni tepasteli reittiä eteenpäin tottuneesti, tosin välillä se kävi hakemassa evästä pensaasta tai tienpientareen ruohotupsuilta. Yhdessä kohtaa Nalle lähti hölköttelemään ravissa ja yhdellä pätkällä se kiihdytteli kuin Vermon takakaarteessa, meikäläisen ei auttanut muu kuin koittaa pitää ohjat käsissä ja kärryistä kiinni, mutta Nallella tuntui olevan homma hanskassa ja aikansa paahdettuaan se palasi hölköttelyvauhtiin ja lopulta käyntiin. Pian alkoikin horisontissa siintää Glenwoodin tilukset ja lenkki tuli päätökseen. Täytyy myöntää, etten olisi ikinä uskonut käytännössä katsoen ensikertalaisen ajolenkin sujuvan näin hyvin tuntemattoman oriin kanssa. Täytyykin alkaa pitää Nallea silmällä, josko siitä tulisi joskus kivoja varsoja myyntiin.

Nelivuotiaaksi kääntyneen Nallen elämässä on ollut viimeaikoina paljon hyviä käänteitä. Ori tuntui kolmen vanhana olevan sen verran valmista kauraa, että kävimme hakemassa KV-II palkinnon alta pois. Saavutetusta palkinnosta ja kouluponihaaveista huolimatta ratsun ura on lähtenyt käyntiin hyvin varovasti, sillä valjakkotaiturimme Jacob on ominut ponin täysin. Näin alkuun Nalle on alkanut kulkemaan isäorinsa Riston seurassa tutustumassa valjakkoajon maailmaan ja kilpailuhumuun. Vähän tuntuu, että tässä lajissa poika on jopa isäoriaan etevämpi. Yksilöiden noviisitason koulukokeissa hulmuharja on tuonut kotiin jo useamman ruusukkeen. Nalle on aika rento ja rauhallinen ajaa, joten se kuuntelee kisapaikallakin avut hyvin tai on enemmänkin laiska ja leppoisa kuin liian kireä viulunkieli. Jacob jo innostui, josko kaksikosta saisi parivaljakon?!

Arthod eli suomeksi karhut oli aika lailla itsestäänselvä nimi Risto Reippaan jälkeläiselle ja Wolfcultista lähteneen varsinaisen "villipeto"-orilinjan seuraavalle hahmolle. Syntyessään orivarsa oli vielä oikein tumman karhunpennun värinen nappisilmineen kaikkineen, joten muuta nimivaihtoehtoa ei ollut. Claran tiineyden aikana olimme talliporukan kanssa toiveikkaita, että nyt jo vuoden vanha orivarsa olisi ollut isäorinsa tapaan musta. Siinä tapauksessa se olisi nimetty mustakarhuksi eli Arth Ddu'ksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten nimi jäi tarkoitustaan kunnioittaen arkistoon.

Hamppuharjaiselta raudikolta näyttänyt suurimerkkinen karvaturri ei ollut pettymys sekään, varsinkin kun pikku ori vaikutti olevan sisältä puhdasta kultaa. Arthod oli terveen utelias, reipas ja eloisa, eikä tippaakaan arka tai uhmakas. Toki saattoivathan nekin piirteet vielä matkan aikana pompata ilmoille. Toistaiseksi en voinut ymmärtää, miten meidän kauhukakaramme Clara oli voinut varsoa ja kasvattaa näin selväpäisen oloisen orivarsan. Ihmeiden aika ei ollut ohi...